AJATUKSIA TIETOISUUDEN HERÄÄMISESTÄ

Kun ihmisellä alkaa tietoisuus itsestä heräillä, me alamme oivaltaa, miten kaikki meidän ajatukset, sanat ja teot vaikuttaa koko meidän elämäämme.  Meissä alkaa pikkuhiljaa herätä ajatus, että me itse olemme vastuussa koko elämästämme. Koska se, mitä me ajattelemme, sanomme ja teemme vaikuttaa meidän energiatasoomme, siihen millä taajuuksilla me värähtelemme ja siihen minkälaisia energioita ja asioita me vedämme puoleemme.

Me alamme kiinnittämään enemmän huomiota ajatuksiimme ja opimme kyseenalaistamaan niitä. Etenkin sitä pään sisällä asuvaa kriitikkoa, joka syöttää meille ajatuksia, ettemme riitä, ettei meistä ole mihinkään, sitä, joka alkaa syyllistämään, syyttämään ja aiheuttamaan meille häpeää siitä keitä me olemme. Me voimme oppia hiljentämään tuota omaa apinamieltämme kysymällä itseltä jokaisen ajatuksen kohdalla, onko tämä ajatus totta, voinko olla 100 % varma siitä, että tämä ajatus on totta ja silloin meidän on myönnettävä, että omat ajatuksemme ovat harvoin totta. Meidän omasta alitajunnasta kumpuaa muistoja tapahtumista, jotka saavat meidät ajattelemaan ikään kuin väärin ja tuntemaan huonoja tunteita. Meitä on lapsuudesta saakka ohjattu ulkopuolelta: vanhemmat, opettajat media, uskonto, kulttuuri, kaverit, kirjat, yms. ovat syöttäneet meille ajatuksia, joiden mukaan me olemme koittaneet elää elämäämme parhaamme mukaan. Mutta yleensä jossain kohtaa me alamme oivaltaa elämän luonteen. Joskus se oivallus syntyy, kun luemme jonkun kirjan, katsomme elokuvan tai kun kohtaamme jonkin perustavan laatuisen haasteen elämässämme.

Me voimme luoda meitä itseä paremmin palvelevia ajatuksia, kuin mantroja itsellemme, joita voimme ajatuksissamme toistaa niinä hetkinä, kun tunnemme epätoivoa, häpeää tai syyllisyyttä. Ne ajatukset voivat olla: minä riitän, minä olen kaiken rakkauden arvoinen. Ja silloin on tärkeää muistaa verrata itseämme vain itseemme, sillä jokaisella meillä on oma polkumme.

Kun vastuu elämästämme alkaa herätä, me ymmärrämme, että valitsemalla paremmin ajatuksemme, sanamme ja tekomme voimme itse asiassa alkaa luoda ja ohjailla itse elämäämme, sillä niillä kaikilla on vaikutus siihen, minkälaisia tunteita me tunnemme. Ja kun aloitamme ensin itsestämme ja alamme tuntea myötätuntoa ja armollisuutta itseämme ja ajatuksiamme kohtaan, alkaa oma paranemisprosessi. Voimme alkaa myöntämään itsellemme, että lopulta joka tilanteessa, jota olemme elämässämme kohdanneet, olemme tehneet parhaamme niistä lähtökohdista, jotka meillä sillä hetkellä on ollut ja samoin ovat tehneet meidän vanhempamme ja isovanhempamme. Myötätunnolla itseämme kohtaan alamme vähitellen tuntea parempia tunteita ja samalla koko meidän elämän laatu alkaa kohota. Silloin meillä alkaa olla voimia ja lopulta ymmärrystä muiden elämänpolkua kohtaan. Pystymme alkaa ajatella elämästämme positiivisemmin ja oma energiataso alkaa kohota ja vedämme puoleemme positiivisempia asioita ja ihmisiä. Silloin alamme myös oivaltaa ykseyden ajatusta, sitä, että lopulta me kaikki olemme yhtä, kaikki vaikuttaa kaikkeen, sen

minkä teemme itsellemme, teemme myös toisillemme ja toisinpäin. Saamme oivalluksen, että elämä itsessään on pyhää, alamme kunnioittaa luontoa ja toisia ihmisiä ja eläimiä ja ymmärrämme että kaikkien hyvinvointi on itseasiassa meidän kaikkien etu.

Meidän elämä on osa suurta suunnitelmaa, jonka käsikirjoituksen laatimisessa olemme itse olleet osallisina jo ennen syntymäämme valiten itse perheemme, johon synnymme. Sillä kaikki elämässä on energiaa ja energian laki on, ettei se koskaan häviä, se muuttaa vain muotoaan. Samoin on meidän ihmisten laita, silloin kun kehomme kuolee, me emme koskaan häviä, henkemme elää ikuisesti jossakin toisessa ulottuvuudessa <3.