AJATUKSIANI HENKISYYDESTÄ

Henkisyys voidaan joskus yhdistää hengellisyyteen, vaikka nämä kaksi kuvaavat eri asioita: hengellisyys liittyy uskonnollisuuteen ja henkisyys on enemmänkin psykologinen määre. Henkisyys sanana voi nostattaa joillakin esiin pelkoja tai ajatusta mystiikasta tai yliluonnolliseksi koetuista asioista. Toki henkisyys voi jollekin olla myös näitä, mutta pääasiallisesti henkisyys on oman elämän reflektointia ja tutustumista syvemmin itseensä.

Usein me tarvitsemme jonkin elämää vavisuttavan tapahtuman, jotta alamme tarkemmin miettiä kuka olemme, elämmekö itsemme näköistä elämää. Henkisyys on sitä, että uskaltaa tutustua syvemmin itseensä, uskaltaa tutkia omia valo- ja varjopuoliaan, pystyy ottamaan vastuuta omista tekemisistään, hakematta syyllisiä ulkopuolelta. Se on myös ennen kaikkea sitä, että alkaa kyseenalaistamaan kaikkea omassa elämässä; ajatuksia, sanoja, tekoja. Uskaltaa alkaa kuulostella kaikkea omasta itsestä käsin, sisältään, sydämestään käsin, mitä minä tunnen, eikä elä kenenkään tai minkään ulkoisessa ohjauksessa. Alkaa nähdä niitä ohjelmointeja, joita meille on syötetty elämämme alusta saakka vanhemmiltamme, opettajilta, ystäviltä, mediasta, työpaikoilta, uskonnoista, ismeistä, kulttuureista, jne. Uskaltaa kyseenalaistaa kaiken ja silti kunnioittaa muiden näkemyksiä tuomitsematta ja arvostelematta. Uskaltaa aidosti alkaa olla se, joka on, oppii antamaan anteeksi itselleen ja muille, kokee myötätuntoa ja armollisuutta itseä ja muita kohtaan. Erottaa itsensä ajatuksistaan, uskaltaa tuntea kaikki tunteet, ottaa vastuun käytöksestään, rohkenee katsoa syvemmälle itseen, miksi olen elänyt ja tehnyt näin, voisinko sallia tehdä toisin, omasta hyvinvoinnistani käsin. Uskaltaa olla ensin uskollinen ja rehellinen itselleen. Henkisyys vaatii rohkeutta ja uskallusta, mutta se palkitsee vapaudella ja vapaus on ainakin itselleni tärkeimpiä arvojani.

Henkisyys tarkoittaa siis ihan tavallisia asioita, mutta omaan sisimpäänkin katsominen voi joskus olla liian pelottavaa, ilman että siinä olisi mitään mystistäkään. Mystiikan ja yliluonnolliset asiat (jotka yleensä osoittautuvat täysin luonnollisiksi, jopa tieteen näkökulmasta) voi jättää henkisyyden ulkopuolelle ihan omaksi alueekseen. Ja henkiset ihmiset voivat olla, ja yleensä ovatkin, myös hengellisiä (vaikka eivät olisikaan uskonnollisia). Itse uskon, mutta en uskontoihin, vaan KorkeampaanVoimaan, jonka koen kaiken koossa pitävänä turvana. Sinä itse määräät elämäsi suunnan, toki muut huomioiden ja elämää kunnioittaen,  kukaan toinen ei voi sanoa mitä saat tai et saa tehdä (toki universaaleja lakeja noudattaen). Hopi-intiaanien sanoin: Sinä olet se, jota olet odottanut.